ACELife-hankkeen kartoittavassa katsauksessa käytiin läpi tuoretta kansainvälistä tutkimusta, joka keskittyy laitoshoidon vaikutuksiin lapsille ja perheille. Lopulliseen otokseen valikoitui 17 alkuperäistä tutkimusta, joissa arvioitiin laitoshoidon interventioiden vaikutuksia.


Katsauksessa laitoshoidossa käytetyt interventiot jaettiin kolmeen kategoriaan:
-    käyttöön otetut interventiot
-    innovaatiot ja
-    tavanomainen hoito.


Useimmissa tapauksissa interventiot paransivat lasten hyvinvointia tai toimintakykyä, mutta tutkimusasetelmat ja tulokset vaihtelivat. Interventioiden laatu, toteutus ja soveltuvuus lapsen yksilöllisiin tarpeisiin vaikuttivat merkittävästi hoidon lopputuloksiin.


Katsauksessa havaittiin, että monimuotoinen laitoshoito ja sitä käyttävien lasten erilaiset tarpeet tekevät hoidon vaikutusten arvioinnista haastavaa. Vaikka tutkimukset osoittivat jonkinlaista parannusta, lasten hyvinvoinnissa vaikuttavuuden arviointi vaatii jatkossa tarkempaa tutkimusta. Monet tutkimuksista eivät sisältäneet vertailuryhmää tai käyttivät pieniä aineistoja, mikä vaikeuttaa johtopäätösten tekemistä.


Tutkimuksissa ilmeni huomattavia eroja myös siinä, miten hoidon tehokkuutta määriteltiin ja mitattiin.


”Yleisesti ottaen tutkimukset osoittivat, että laitoshoito voi auttaa lapsia ja nuoria, mutta hoidon vaikutukset vaihtelevat suuresti, ja siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten lapsen taustatekijät ja tarjotun hoidon laatu”, sanoo ACELife-hankkeen tutkija Pia Eriksson.


Kirjallisuuskatsauksen perusteella sijoituksen aikaisen vaikuttavuuden tutkimus on alkutekijöissä. Tutkimukseen on panostettava, jotta saamme tietoa sijaishuollon laitoshoitoon sijoittamisen tuloksista ja kehittämiskohteista. Kirjallisuuskatsaus luo pohjaa ACElife-hankkeessa alkavan laitoshoidon lyhyen aikavälin vaikuttavuuden arvioinnin tutkimukseen.  


Laitoshoidon vaikutukset jakautuivat eri osa-alueille:


1.    Käyttäytyminen ja psyykkinen hyvinvointi: Useissa tutkimuksissa laitoshoito vähensi lasten ongelmakäyttäytymistä ja paransi psyykkistä toimintakykyä. Tämä koski erityisesti hoitointerventioita, jotka oli suunniteltu tiettyjen ongelmien ratkaisemiseksi, kuten käyttäytymisen hallintaan liittyviä ohjelmia.

2.    Psykososiaaliset taidot: Joissakin tutkimuksissa lapset kehittyivät sosiaalisissa ja emotionaalisissa taidoissa, kuten kyvyssä muodostaa suhteita ja käsitellä tunteita. Esimerkiksi osa innovaatiota sisältäneistä hoitomuodoista osoitti positiivisia tuloksia lasten sosiaalisessa ja emotionaalisessa kehityksessä.

3.    Epäyhtenäiset vaikutukset: Kaikki interventiot eivät kuitenkaan tuottaneet odotettuja tuloksia. Joissakin tapauksissa parannukset olivat vähäisiä tai rajoittuneet tiettyihin lapsiryhmiin. Tulokset vaihtelivat usein sen mukaan, millaisia lähtökohtia lapsilla oli ennen hoitoa – lapset, joilla oli vakavampia ongelmia hoidon alkaessa, saivat enemmän hyötyä.

4.    Perhesuhteet ja perheen osallistuminen: Vaikka laitoshoidon vaikutuksia perheisiin ei käsitelty yhtä laajasti, tutkimuksissa huomioitiin, että perheen tuki ja yhteistyö voivat vaikuttaa hoidon lopputuloksiin. Lasten hyvinvointi parani usein enemmän silloin, kun perhe pystyi osallistumaan hoitoprosessiin.


Lisätietoa
Englanninkielinen tutkimusartikkeli:
Short-Term Effectiveness of Residential Out-of-Home Care for Children and Youth—A Scoping Review


Yhteystiedot


Pia Eriksson
erikoistutkija, THL
puh. 029 524 7744
sähköposti: pia.eriksson@thl.fi
Elina Aaltio
vieraileva tutkija, THL
sähköposti: elina.aaltio@thl.fi
Taina Laajasalo
tutkimusprofessori, THL, hankkeen vuorovaikutusvastaava
puh. 029 524 7777
sähköposti: taina.laajasalo@thl.fi