Mitä teet ja tutkit ACElifessä?

Toimin konsortion johtajana ja vedän työpakettia numero viisi omana kokonaisuutenaan. Tehtäväni koostuu erityisesti hallinnollisista tehtävistä ja yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta. Yritän parhaani mukaan saada aikaan myös jotain tutkimusta aiheista, jotka liittyvät erityisesti työpaketin yksi tutkimuksiin. Eli miten haitalliset lapsuudenkokemukset vaikuttavat myöhempään elämään, kuten esimerkiksi rikoskäyttäytymiseen, ja miten erilaiset haitalliset kokemukset kasautuvat lapsille.

Miksi juuri tämä tutkimusaihe kiinnostaa sinua?

Väittelin tohtoriksi 15 vuotta sitten nuorten mielenterveysongelmista ja rikoskäyttäytymisestä. Silloin aihe valikoitui niinkin juhlallisesti, että väitöskirjaohjaajani sai hankerahoituksen hankkeelle, jossa tutkittiin tätä teemaa.

Tuon tutkimushankkeen sekä väitöskirjaprojektini aikana aloin hahmottaa lasten ja nuorten haitallisten kokemusten, pahoinvoinnin ja erityisesti niiden vaikutusten moniulotteisuuden. Ilmiön syvällisempi ymmärtäminen alkoi kiinnostaa ja vei mukanaan. Sosiaalipolitiikan jatko-opiskelijana aloin tuolloin ymmärtämään myös sen, että hyvinvointiyhteiskuntana pystymme yllättävän huonosti reagoimaan näihin haasteisiin. Sanon tämän arvostaen kuitenkin suuresti lasten ja nuorten kanssa työtä tekeviä ammattilaisia. Ajattelen, että yhteiskunnan paikoin heikot tai hitaat reaktiot lasten ja nuorten ongelmiin heijastavat palvelujärjestelmän epäkohtia, ei työntekijöiden taitamattomuutta.

Viime vuosina minulle on siksi kasvanut kiinnostus siitä, että jos jotenkin voin tutkimuksen avulla edesauttaa sitä, että yhteiskuntamme reagoisi ketterämmin ja lasta ymmärtävämmin lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteisiin, niin haluan edesauttaa sellaista tutkimusta. ACElife: ssä yhdistyvät siten erinomaisesti ne tutkimusteemat, jotka ovat minulle tärkeitä: Millaista lasten ja nuorten haitalliset kokemukset ovat ja miten ne vaikuttavat elämässä sekä miten voisimme kehittää palveluita vastaamaan entistä paremmin lasten ja nuorten tarpeeseen.

Minkä positiivisen ja myönteisen lapsuusmuistosi haluaisit jakaa?

Lempi lastenohjelmani lapsena oli Taotao. Taotao on pieni pandakarhu, joka jokaisessa ohjelman jaksossa kohtasi ensin jonkun haasteen. Sitten hän istui äitinsä syliin kuuntelemaan äidin kertomaa satu, joka sisälsi aina opetuksen tai ratkaisun siihen haasteeseen, jonka Taotao oli juuri kohdannut. Äitipandan tarjoama ratkaisu tuntui joka kerta yhtä huojentavalta ja hyvältä. Toivottavasti mekin saamme ACElife: ssä aikaan ratkaisuja, joista seuraa huojennusta ja hyvää mieltä.