Mitä teet ja tutkit ACElifessä?

Työskentelen Tampereen yliopistossa väitöskirjatutkijana ja ACElifen työpaketissa 5. ACElifessä teen rekisteriaineistoihin perustuvaa tutkimusta haitallisten lapsuuskokemusten vaikutuksista nuoruuden rikoskäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin, sekä puuhastelen hankkeessa laajemminkin rekisteriaineistojen parissa.

 

Miksi juuri tämä tutkimusaihe kiinnostaa sinua?

Väitöskirjassani nuorisorikollisuutta tarkastellaan eri näkökulmista, kuten erilaisten rikoslajien ja nuorten taustatekijöiden valossa, tarkoituksena lisätä ymmärrystä ilmiön monimuotoisuudesta. Nuorisorikollisuuden ja nuorten hyvinvoinnin ollessa laajasti esillä julkisessa keskustelussa on tärkeää tuottaa tutkimusperustaista tietoa, joka voi tarjota syvällisempää ymmärrystä näistä aiheista ja auttaa löytämään toimivia ratkaisuja.

Onkin ilo ja etuoikeus saada työskennellä hankkeessa, jonka tutkimusaiheet liittyvät läheisesti kriminologian keskeisimpiin kysymyksiin. Pitkittäisten rekisteriaineistojen avulla hankkeessa voidaan arvioida lapsuuden kokemusten vaikutuksia elämänkaarella, mikä mahdollistaa rikoskäyttäytymisen kehittymiseen ja rikosurien alkamiseen liittyvien tekijöiden tutkimisen. Näiden aineistojen ansiosta ACElifellä on myös hyvät edellytykset tarkastella ympäristö- ja yksilötekijöiden välistä suhdetta rikoskäyttäytymisessä.

Myös rekisteriaineistojen parissa työskentely ylipäätään on kiinnostavaa ja ammatillisesti haastavaa, joskin paikoin hermoja koettelevaa. Tietenkin myös uskon, että ACElifessä tehdään aidosti tärkeää ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa työtä, ja löydetään keinoja tukea nuorten hyvinvointia.

 

Minkä positiivisen ja myönteisen lapsuusmuistosi haluaisit jakaa?

Positiivisena ongelmanani on, että on vaikea valita vain yksi myönteinen lapsuusmuisto monista. Monet kivat lapsuudenmuistot liittyvät kuitenkin arkisiin asioihin ja normaaliin elämään. Lapsuudenkodissani oli vuodesohvan rahjus, joka lauantaiaamuisin oli tapana levittää auki. Roudasimme veljeni kanssa sängyistä peitot vuodesohvalle ja tästä bunkkerista käsin katsoimme piirrettyjä. Sohva olisi varmasti nyt nähtynä pieni mutta tuntui lapsena valtavan isolta. Tämä hauska perinne on jäänyt mieleen.