Mitä teet ja tutkit ACElifessä?

Tutkin työpaketissa neljä Lapsen kaltoinkohtelun katkaiseminen (LKK)-intervention vaikuttavuutta ja perheiden ja työntekijöiden kokemuksia siitä. LKK on noin neljän kuukauden mittainen, varsin intensiivinen ohjelma perheille, joissa vanhemmat käyttävät tai ovat riskissä käyttää lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Ohjelma perustuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Suomessa ohjelman jalkauttamisesta vastaa Ensi- ja Turvakotien liitto, joka on tärkeä yhteistyökumppani myös tutkimuksessamme.

Miksi juuri tämä tutkimusaihe kiinnostaa sinua?

LKK on monella tapaa poikkeuksellinen ohjelma perheille. Ensinnä, se kohdentuu koko perheeseen ja mahdollistaa vanhempien ja lasten yhteisen oppimisen kohti toimivampaa perhettä. Tämä on erityisen kiinnostavaa, sillä omat tieteelliset juureni ovat perhehoitotieteessä. Toiseksi, ohjelmaa tehdään terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja järjestökentän rajapinnoilla. Tutkimuksessa on mahdollista nähdä yksi esimerkki siitä, miten järjestökenttä voi täydentää omalla osaamisellaan julkisia sote-palveluja ja toisaalta millaisia vastuu-, työjako- ja luottamuskysymyksiä tähän liittyy. Nämä kysymykset ovat erittäin ajankohtaisia yleisemminkin näin sote-uudistuksen jälkimainingeissa. Kolmanneksi pääsemme tarkastelemaan jalkauttamisen kysymyksiä, joita on enemmän tutkittu terveydenhuoltoa näyttöön perustuvaksi kehitettäessä, mutta ovat ehkä järjestöjen työtä kehitettäessä jääneet vähemmälle tarkastelulle.

Minkä positiivisen ja myönteisen lapsuusmuistosi haluaisit jakaa?

Asuin lapsuuteni tyypillisessä pikkukaupungin kerrostalolähiössä. Kerrostalojen yhteisellä pihalla juoksi aamusta iltaan lapsilauma, johon sai aina liittyä mukaan leikkimään. Aikuisia ei pihalla näkynyt. Jos tuli asiaa, mentiin oman talon eteen seisomaan ja huudettiin: "Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Riikka!". Myös käskyt syömään ja illalla sisälle välitettiin ikkunan kautta. Sain olla vapaasti ja vapaana, luottaen siihen, että tarvittaessa äiti on yhden huudon päässä.