Mitä teet ja tutkit ACElifessä?

Toimin THL:n osahankkeen johtajana ja vedän työpakettia numero neljä. Työpaketissamme arvioidaan interventiota, joka on tarkoitettu laaja-alaisesti kaikille perheille, jotka hyötyvät kulttuurisensitiivisestä ryhmämuotoisesta vanhemmuuden tuesta. Toisessa osatutkimuksessa arvioidaan interventiota, joka on tarkoitettu riskiryhmille: väkivaltaisissa kotitalouksissa eläville lapsille ja heidän vanhemmilleen. Tässä interventiossa työskennellään sekä lapsen että perheen kanssa, myös väkivaltaa käyttäneen aikuisen kanssa. Intervention tavoite on saada vanhempien lapsiin kohdistama väkivalta loppumaan ja parantaa vanhempien ja lasten keskinäistä vuorovaikutusta.

Koko konsortion vuorovaikutusvastaavana pohdin myös ACElifen vuorovaikutustavoitteiden toteuttamista ja rakennan mielekkäitä, vaikuttavia tapoja sidosryhmäyhteistyöhön. Miten parhaiten luomme kahdensuuntaista vuorovaikutusta tietoa tuottavien ja tietoa hyödyntäjien välille, miten olemme ymmärrettäviä ja löydämme olennaisen viestinnässämme? Olen työskennellyt urani varrella vaihdellen tutkimuksen, kansallisen kehittämisen ja asiakastyön rajapinnoilla, ja tieteestä viestiminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnostaa. Siksi tämä tehtävä on minulle mieleinen.

Miksi juuri tämä tutkimusaihe kiinnostaa sinua?

Yksi ammatillinen sydämenasiani on palveluiden tutkimus- ja tietoperustaisuuden vahvistaminen. Viimeiset lähes neljä vuotta vedin kansallista Barnahus-hanketta, joka kehitti lapsiystävällisiä rikos- ja oikeusprosesseja sekä vaikuttavaa tukea ja hoitoa väkivaltaa kohdanneille lapsille ja nuorille. Noina aikoina mietin usein, miten paljon enemmän näihin teemoihin liittyvien palveluiden tutkimusta vielä tarvitaan, vaikka askelia eteenpäin onkin otettu viime vuosina. 

Tutkijana ajattelen, että ACElife yhdistää useimmat niistä punaisista langoista, jotka ovat olleet itselleni keskeisiä alusta lähtien. Olen erityisen kiinnostunut lapsiin kohdistuvan väkivallan eri muodoista, väkivallan seurauksista ja vaikuttavasta ehkäisystä, mutta myös tutkimustiedon tehokkaasta soveltamisesta ja implementaatioon liittyvistä kysymyksistä puhutaan sitten poliisista, oikeusprosesseista tai lapsi- ja perhepalveluista. ACElifessä minulle on tärkeää myös toivon näkökulma – koskaan ei ole liian myöhäistä vaikuttaa myönteiseen suuntaan, silloinkaan kun paljon ei-toivottua on jo ehtinyt tapahtua. 

Minkä positiivisen ja myönteisen lapsuusmuistosi haluaisit jakaa?

Vietimme kesäisin aikaa mökillä, jonka isoisäni oli alun perin vahingossa maalannut pikimustaksi. Mökki sai lempinimen ”musta mökki”, mutta muistot mökiltä ovat kaikkea muuta kuin synkkiä. Kuten lapsuuden kesämuistoissa usein, tuntui aurinko paistavan mökillä aina. Parasta oli seilata polkuveneellä, saunoa ja uida. Lopuksi laitoimme folioon käärittyä makkaraa saunan kiukaan päälle kypsymään iltapalaksi ja joimme punaista mehua verannalla. Iltaisin nukahdin kuunnellen aikuisten kiireetöntä puheensorinaa. Olo oli turvallinen. Tällaisia positiivisia ja kolhujen vaikutuksilta suojaavia muistoja ja kokemuksia toivon jokaiselle lapselle.
 

Kuva: Jani Laukkanen